Studio tuli ja meni… Toinen ja kolmas päivä oli melko samanlaista menoa kuin ensimmäinenkin. Kitarat ja koskettimet nauhoitettiin melko livenä sisään ja jälki on sellasta livesoitannan oloista, niin kuin oli tarkoituskin… Eli laadukasta ja tyylillä veisteltyä. Laulut tehtiin kolmantena päivänä myös nopeasti. 10 kappaletta kuumassa kopissa veroitti solistia mutta nauhalle tarttui muutamien kämmien lisäksi myös jotain hyvääkin. Nämä “kämmit” oli kyllä pakko käydä korjaamassa. Nykyään kun ihmiset kuuntelevat jo sanojakin, ja ymmärtävät englantia Pr- levy on nyt siis jo tullut painosta ja on se komia, niin komia. Huomenna Polarille asiakas tilaisuuteen ja levyt jakoon… Keikkoja ?

Smoothille kuuluu muutenkin ihan hyvää tällä päivämäärällä. Suunniteltiin, että ruvetaan treenaamaan vähän useammin kun sellanen kontti ollaan kerran itsellemme hommattu. Polarin lisäksi Smooth laajensi yhteistyökuvioitaan Ilonatuotannolla, Rytmikonttorilla. Keskusteluja käyty myös erään suuremman toimiston kanssa…

Mielenkiintoista, katsotaan miten käy näiden uusien tuulien kanssa ja palataan sitten taas asiaan

Tero

Torstaina oltiin keikalla Vantaan Tulisuudelmassa jossa oli mieltä nostattava tunnelma. Heitettiin peruskeikka vaikka välillä huomasi, että kaikilla oli ajatukset jo nauhoituksissa jotka alkaisivat seuraavana päivänä. Keikan jälkeen lastattiin kamat autoon ja Jimmyn kanssa käytiin alakerran baarissa muutamalla. Nyt nukkumaan ja aamulla matka kohti kouvolaa ja MadMix studiota. Hotellihuoneiden ilmastointi on muuten todella hanurista. Aina kun herää luulee tulleensa kipeäksi, todella mukava fiilis.

Studiolle saavuttiin klo.14 aikoihin ja tarkoituksena oli nauhoittaa rummut ja basso 10 kappaleeseen. Kova urakka mutta haaste on heitetty. Miika ja Jimmy aloittivat urakkansa noin klo.13 aikoihin ja kyllähän tuon aisti, että rankkaa on. Jokaisesta kappaleesta nauhoitettiin 2 eri otosta joista sitten valittiin parempi jonka päälle Siima ja Anssi alkavat nauhoittaa sitten omia osuuksiaan. Päätettiin, että pohjat soitetaan alusta loppuun kerralla purkkiin ja mihinkään palapelin kasaamiseen ei aleta. Hommaa tietenkin helpotti se, että kappaleita on soitettu keikoilla mutta se legendaarinen REC valo tuo aina oman paineen tekemiseen. Hyvin opettavaista. Mitään pikkuvirheitä ei saa anteeksi niin kuin keikoilla.

Huusarin Jani hoiti ensimmäisen päivän nauhoitukset ja Väkevän Aki tulee sitten seuraavana päivänä REC nappulan taa. Oma tekeminen ensimmäisenä päivänä oli lähinnä kuunnella ja laulaa taustalle demoraitoja jotta komppi tietää missä mennään. Hotellihuoneen mahtavan ilmastoinnin ansiosta laulaminen oli itsensä kiduttamista. Miten se voi olla mahdollista, että aina kun on studio, mulla on kroppa ihan jäässä. Alko oikein ottaa päähän. Onneksi laulut tehdään vasta sunnuntaina joten toivotaa, toivotaan.. Ensimmäinen päivä kesti n. 6h jonka jälkeen lähdettiin jimmyn kansssa mylsälle jossa maisteltiin muutamat huurteiset ja käytiin nukkumaan. Mukava päivä, pohjat nauhalla. Huomenna sitten kitarat ja kiipparit.

Tero

Aikaa on vierähtänyt tovi kun viimeeksi olen tänne merkintöjä tehnyt. Käydääs nyt läpi mitä on tapahtunut ja mitä on suunnitelmissa. Suurin syy siihen, että en ole käynyt kirjaamassa on, että keikat ovat olleet niin pitkälle samanlaisia kaikki, että tekstit alkavat väkisinkin muistuttamaan toisiaan. Kertooko se siitä, että työtavat, paikat ja tapahtumat ovat muuttuneet arkisimmiksi asioiksi eikä niistä jaksa enää niin hehkuttaa, ehkä ? Kaikki on siis ennallaan. Keikkaa ollaan tehty niin häissä kuin ravintoloissakin ja tunnelma on ollut hyvä, niin keikkapaikoilla kuin orkesterin sisälläkin, pelimannihenkeä.

Uusi keikkajuliste saatiin koristamaan keikkapaikkojen seiniä mikä ilahduttaa ainakin minua varsin kovasti. Punaiset naamat ovat väistyneet uhkarohkeitten, jopa hieman yliampuvien asenneilmeiden tieltä. Kiitos Jake, hyvää työtä. Ja ohjelmatoimistokin tykkää. Elokuun alussa on tarkoitus mennä studioon tekemään PR- levyä joka leviää sitten keikkamyyjän kautta ympäri suomenmaata eri firmojen ja tilaisuuksien järjestäjien pöytiä. Puoliksi tantsua, puoliksi jytää, siinä resepti millä ensi kesänä kierretään niin paljon, että turvotukset laskee. Nyt pitänee lähteä kirkkoon harjoittelemaan “muka oopperan”  tulkintaa kappaleeseen, Romassi.

Tero

Tuttu paikka, tutut naamat. Kyseessä siis Monttu jonne lähdettiin Mikael Konttisen kera viettämään leppoisaa helatorstaita. Itse vedin 2 settiä ja Mikael 2 settiä, pojat sitten vähän enempi. Keikan alku oli kyllä todella jäätävä. Telkusta tulee lätkää ja porukka istuu tanssilattian reunoilla ihmetellen maailman menoa. Perinteiset valssit ja kansa liikkeelle mutta ei, oli aika hämmentynyt fiilis. Voiko näin tapahtua Montussa ? Ilta lähti sitten liikkeelle ajallaan ja minun 2 setin aikana porukkaa oli jo ihan mukavasti ilmaantunut paikan päälle. Tämä oli taas niitä keikkoja jotka vedttiin niin perusvarmasti kun olla ja osaa, ei mitään ylimääräistä. Väsymystila oli todella korkealla ja kroppa sen myötä täysin tukossa.

Kun Mikael aloitti oman keikkansa, liityin kuutteihin ja seurasin tapahtumia lavan lähietäisyydeltä, kuunnellen lähinnä bassosoundia joka on ollut meille pieni ongelma tässä lähiaikoina. Sen siitä kyllä saa, että ensin olet lavalla ja sitten kun tulet kuuttien sekaan niin saa olla kyllä tanssimassa ihan koko ajan. Minun tanssitaidoilla on onneksi helppo myös kieltäytyä eikä tarvitse edes valehdella. Seuraavaksi keskustellaankin sitten ties monetta kertaa siitä, millainen on muusikon suhde tanssiin noin ylipäätänsä, ja lisää kahvia.

Tosta Montun kuviosta vielä sen verran, että yleensä Monttuun saavutaan noin 19.30 jonka jälkeen pääsee roudaamaan. Aika on aika kortilla kun roudaamisen ja soundcheckin kokonaisaika saa olla yhden tunnin. Ei jää paljon ylimääräistä aikaa. Kun soundit on katsottu, edes välttävästi kohdalleen on aika lähteä hotelli Lappeeseen ottamaan huoneet. Kun huoneet on otettu jokainen oman tahtonsa mukaan menee syömään. Itse yleensä menen suoraan huoneeseen vaihtamaan jo vaatteet koska aikaa ei ole kun se tunti, jos on arkikeikka. Vko:n loppuna aikaa on yleensä enemmän ja silloin on mukava käydä syömässä kun jää aikaa jopa pureskella. Montussa keikan jälkeen puretaan ja lastataan heti valomerkin jälkeen. Kun hommat on tehty suunnataan hotellille chattikemuihin. Nyt viimeisenä villityksenä pulloihin puhaltelu, “mikä intervalli” jne…

Aamulla kotiin paluu ja toivomuksena pienet päivätorkut…

Tero

Tämän kertainen turnee aloitettiin Vantaalta ja legendaarisesta laivasimulaattorista 29.4. Muutama uusi kappale oli ohjelmistossa ja mikäs siinä, samba rock`s. Ohjelmisto kokonaisuudessaan oli aika hyvä. Rytmejä oli jokaiselle parille ja uudet sambarallitkin menivät kokonaisuudessaan ihan hyvin. Keikka itsessään oli perusveto josta ei kerrottavaa juurikaan ole. Tulisuudelman rutiinikaava etenee jotenkin näin. Kamat roudataan klo.19 sisälle, soundit on hierottu klo.21 mennessä jonka jälkeen mennään syömään. Huoneet on otettu sitä ennen jonne sitten ruokailun jälkeen mennään vaihtamaan vaatteet. Yleensä aikaa onkin jäänyt sitten runsaat n.20min kunnes soiton olisi tarkoitus alkaa. 5 settiä/tuntia taattua tuuttausta, ihmisten tuijottelua tanssilattialla jonka jälkeen alakerran nightclubiin muutamalle tuhoamaan loputkin kuulosolut korvista. Onneksi siellä on käytäväloossit joten ei tarvitse kuunnella nykyajan menevää menekkiä sen enempää. Kun muutama tuoppi on imeytynyt ikeniin, oma keikka on käyty suullisesti läpi on aika lähteä suihkuun ja nukkumaan. Ensin tietysti kallis hodari paahdetulla sipulilla. Mielettömien rutiinien jälkeen herätään aamulla tietoisuuteen, että roudatakkin pitäisi ennen lounaan alkamista. Noh, ei siinä auta. Kamat hissiin, alakertaan ja lastaus autoon, matka jatkuu.

Keurusselkä ja vappu 30.4, siinä osviittaa missä mennään. Keurusselkä on rauhallisin ja hiljaisin paikka missä olen ikinä ollut. Jos todellakin haluaa rentoutumaan niin, “be there”. Välillä oli sellanen olo, että olisin ollut rentouttamassa omaa päätäni jossain hoitolassa 70` luvun lopulla, oli nimittäin sellaset puitteet. Järveltä noussut sumu teki oman tehtävänsä, enää ei puuttunut kun vastaan kävelevä kääpiö joka puhuu väärinpäin ja Twin Peaks tunnari taustalle luomaan tunnelmaa.

Keikka itsessään oli hyvä, pitkästä aikaa sellanen josta jäi käteen muutakin kuin rutiinivedon tuoma mielikuva palkkapussista.  Erikoista oli, että ravintolassa oli edelleen pöytiin tarjoilu. Ei oltu kaukana siitä 70` luvun todellisuudesta. Porukkaa oli sopivasti täyttämään tanssilattiaa ja tunnelma oli korkea ihan alusta loppuun. Keikan jälkeen laitettiin kamat läjään odottamaan aamulla tapahtuvaa lastausta. Nyt hotelliin, juustojen ja keksien kimppuun. Ok, muutama olutkin meni työväen juhlaa kunnioittaen.

Tero

Tiedossa oli mukavaa menoa kun kusibussi starttasi kotkasta kohti kuopioo. Illalla oli keikka Puikkarissa jossa emme olleet käyneet mutta tiedettiin paikan olevan ns. kunnon mesta. Minä, Anssi ja Miika saavuttiin ensiksi paikalle. Pappa ja Siima tulivat junalla kaupunkiin vähän jälkikäteen, sopivasti kuitenkin soundcheckiin. Tiedossa oli ilta jonne odoteltiin paljon konfrenssipopulaa, humalaista sellaista tietenkin. Keikassa itsessään nyt ei ollut mitään ihmeellistä, perusveto. Illan puolivälissä meno oli parhaimmillaan kunnes juhlakansa vetäytyi yöpuulle tiedostaen nousevan aamun olevan jotain muuta kuin aurinkoinen. Muutamia tuttuja kasvoja salin puolella joista allekirjoittanut tykkäsi kovin ja sai sen myös huomata nahoissaan orkesterin pilkatessa tykästynyttä solistia. Aamulla kamat kasaan ja kusibussin nokka kohti Jyväskylää.

Jyväskylässä majoituimme omppuhotelliin ja tarkoituksena oli viettää ns. orkesterin tykypäivää. Mukava ilta Jyväskylässä tarjosi lisää kuolemattomia, tyhmiä mutta aij, niin hauskoja “sehän elää vielä” juttuja, pientä humalaa sekä jazzsooloja joista kaikista myös oivia videonäytteitä. Aamulla ajatukset Tuuriin ja illan keikkaan.

Kun saavuimme Turiin menimme heti keikkapaikalle laittamaan kamoja kasaan. Meitä vastassa oli firman johtoa sisaruksineen, perheyritys kun oli kyseessä. Meitä varten oli rakennettu lava jota vielä viimeisteltiin kun saavuimme joten soundin etsiminen sai hetken odottaa. Tiesin jotenkin, että illasta tulisi mukava ja onnistunut. Kun soundit oli löydetty ja kaikki oli kunnossa iltaa varten lähdettiin majapaikkaamme josta muodostuikin legendaarinen paikka orkesterin kesken. Masan maja, omakotitalon päätyyn sijoitettu yksiö jonka puikoissa hääri todellinen soturi , Masa. Parempaa palvelua ei Smooth ole reissuillaan saanut, ikinä. Saunat oli kuumana keikan jälkeen ja kaikki oli viimesen päälle. Kun Masa hoitaa se on jämpti. Illan keikka oli hyvä. Meno oli alusta loppuun kohdallaan ja palaute oli positiivistä. Soittopaikasta oli saatu todella viihdyttävä ja kaikin puolin ei mitään huonoa. Ruoka oli hyvää ja olut märkää. Yhteenveto Tuurista. Mielettömän mukavia ihmisiä, ilmapiiri ja tunnelma olivat korkealla eikä mieleen jäänyt mitään negatiivistä. Seuraavaksi koulun keikkoja legendaarisen Cactus- bändin kanssa vielä legendaarisemmassa humppapyhättö Monrepossa. Smoothin kanssa sitten Vantaalle sekä Keurusselälle, mahtia.

Tero

Pitkästä aikaa taas hääkeikka. Paikkana toimi Elimäen Moision kartano joka oli hieno ja idyllinen paikka soittaa ja viettää juhlia, sopiva apikka siis meille. 3 settiä oli ohjelmassa ja klo. 21.30 tarkoitus aloittaa. Kun kamat oli laitettu kasaan ja soundit hiottu lähdettiin tappamaan aikaa Alppiruusuun. Muutamat oluet ja palaveri kesän sunnitelmista olivat paikallaan. Kesäksi keikkojen rinnalle sunniteltiin, että nyt olisi hyvä aika mennä studioon nauhoittamaan se PR- levy joka on jäänyt “kiireiden” takia hoitamatta. Studio varattiinkin heti ja näillä puhein orkesteri astelee Mad Mix:in studioille 4.6, samana päivänä kun olisi tarkoitus valmistua Kymen konservatoriosta. Muutama oma kappele ja laajaalainen kattaus covereita, siinä resepti onnistuneeseen PR- levyyn.

Kun palaveri oli saatu päätökseen suuntasimme takaisin kartanolle jossa syöpöteltiin maittavat possun pihvit ja sitten olikin vartti aikaa kunnes soiton pitäisi alkaa. Vaatteiden vaihto ja “yy kaa koo, yy kaa koo”, pelit soimaan. Ilta meni kivasti ilman suurempia sähläilyjä, soitto toimi ja vaikka akustiikka olikin vaikea niin soundit olivat jees. Miikan osalta keikka oli vähän hankalampi koska piti soittaa niin herkällä tatsilla ja siitähän se fiilis usein vaan paranee, vai miten se nyt meni ? Ekan setin jälkeen hiljennettiin tosin mastervolumea muutenkin koska jos vastaasi tulee vanhempi ukko joka pitelee korviaa ja sanoo “kallo räjähtää perkele” ,vinkkaa silmää ja kääntyy pois, on pakko totella. Mukavat kemut, onnea hääparille.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa uusien keikkajulisteiden kuvaus. Paikkana toimi Helsingin legendaarinen Astoria - sali jossa puiteet olivat kohdillaan. Valokuvaajana toimi Jake, vanha tuttu joka tietää miten hommat hoidetaan. Kuvia otettiin julistetta varten, PR- käyttöön sekä yksilölliset profiilikuvatkin napattiin. Rankkaa hommaa, kaikilla olivat nivuset hellänä kun lähdettiin pois kuvauspaikalta. Se kyllä kannatti, kuvista tuli tosi hienoja, energisiä. 5h kuvausten jälkeen käytiin vielä oluella jäähdyttelemässä kipeytyneitä paikkoja. Nyt odotellaan valmiita tuotoksia. Kiitos Jakelle tosi hyvästä duunista !

Tero

Kuukauden keikkatauko takana ja hirveä fiilis päästä taas sorvin ääreen. Edes itse keikkapaikka ei vienyt fiilistä vaikka usein niin onkin käynyt. Pääseeköhän Monttu ikinä maineestaan? Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään valittamista. Henkilökunta oli “uudistunut” ja kaikki pelasi hienosti. 5 settiä oli raapusteltu paperille, kusibussi tankattu ja mieli oli vireänä mutta päivä ei ollut vielä näyttänyt itsestään kuin sen valoisan, aurinkoisen puolen. Anssin kanssa tultiin kotkasta klo.16 aikaan mylsälle pakkaamaan kusibussia ja ei siinä mitään, homma meni totuttuun malliin rutiinilla, eli nopeasti. Jimmy soitti, olivat Siiman kanssa matkalla Utin ABC:lle jossa meidän oli tarkoitus treffata ja jatkaa siitä sitten matkaa yhteiskyydillä. “Oliko ne Siiman kiipparivehkeet varastolla” kyseli Jimmy,  ”Jes, kaikki ok”, vastasin ja suljin kusibussin takaliston. Matka Lappeenrantaan alkoi.

Utin ABC:llä maisteltiin pienet “pöriläiset” niin kuin Taavetissa on tapana sanoa ja lähdettiin matkaan. Tutun turvalliset, osittain jopa huonot ja ala- arvoiset vitsit kehiin. Tunnelman noustessa hälyyttävän korkealle tasolle, #Räps#, ylinopeudella tolppaan ja kuvat kehyksiin. Näitä sattuu, maksellaan keikkaliksoista, siksihän tätä hommaa tehdään. Kauaa ei jaksettu tolpasta välittää, mitä nyt joku oli huolissaan siitä, että tuliko hyvä kuva? Oltiin sen verran myöhässä aikatauluista, että mentiin suoraan Monttuun roudaamaan kamoja. Kamat lastauslaiturille ja Siiman hämmentynyt ilme oli paljon puhuva. “Tuliko ne kiipparinjalat sittenkään mukaan?” Siima kyseli ja pieni hiljaisuus valtasi parkkihallin tyhjän tilan. Nythän tilanne oli se, että varastoon olivat jääneet, pakko sopeutua. Pakko oli sopeutua myös siihen, että huomattiin PA pönttöjen jääneen mylsälle. Miten se menikään, muusikko on eläin.

Lähdettiin Jimmyn kanssa hakemaan telineitä mylsältä kunnes saimme soiton, että ei me keretä ennen keikan alkua takaisin, onneksi ei oltu keretty keskustaa pidemmälle.  Pojat olivat keksineet ratkaisun ongelmiin. Siima oli löytänyt tarjoilukärryt johon keikkapiano mahtui kivasti, nyt vielä teline Nordicille. 2 baarijakkaraa ja tarjottimia jotta saatiin lisäkorkeutta ja se oli siinä. Koristeltin pöytäliinalla ja yhdellä viltillä, kiippariteline oli valmis. Aika kasaltahan tuo näytti mutta homma pelitti eikä siinä mitään. Toisaalta hyvä, että välillä sattuu ja tapahtuu, osaa sitten ensi kerralla olla huolellisempi tai tietää ainakin miten pahoista tilanteista voi selvitä. PA pöntöt löysivät sitten omat paikkansa talon omien PA pönttöjen päältä, niiden kanssa ei tarvinnut stressata.

Soundit oli tehty ja lähdettiin sitten kuittaamaan hotellihuoneet Lappeesta kun Kusibussi sanoi yhteistyösopimuksensa irti. Starttimoottori leipoi kiinni ja nyt alkoi huolestuttamaan, että mitäköhän tästä illasta oikein tulee?  Neljä jätkää työntää ja yksi leikkii kytkimellä, käyhän se noinkin. Auto saatiin käyntiin ja ongelmia sen suhteen ei ollut. Jouduttiin vielä neljä kertaa työntämään auto käyntiin illan ja seuraavan päivän aikana mutta saatiihan kehot lämpimiksi. Muutama kommenttikin saatiin dieselin säästämisestä mutta sehän kuuluu asiaan.

Keikka itsessään meni ihan kivasti pienen tauon jälkeen eikä “kuutteja” pyörinyt lavan edessä ainakaan liikaa. Kivaa oli soittaa nyt kun uusi subbanenkin oli varusteltu tanssiparketin viereen tyydyttämään alapäätä kaipaavia. 5 settiä musaa ja se mikä oli näkyvää oli, kuinka raskaalta se tuntui 4 vko:n tauon jälkeen. Väsytti niin pirusti. Kun oltiin lastattu kusibussi täyteen, työnnetty se käyntiin ja lähdettiin hotellille Miika huomasi, että nyt meiltä meni jarrut. Siinä vaiheessa ei voinut enää kuin huokaista ja todeta, että ennakoi risteykset. Kun päästiin hotellille, pistettiin chattibileet ihan normisti käyntiin. Chattibileet on Smoothin vakiohupailua hotelleissa keikan jälkeen. Pari olutta, juustoja, metukkaa, maikkarin Se oikea ja Jimmyn juustoöverit.

Aamulla nokka kohti Utin ABC:tä ja taas oltiin yhtä vaihderikasta kokemusta rikkaampia. Ensi vko:lla jatketaan keikkailun ja valokuvaussessioiden merkeissä.

Tero

Viime keikasta on jo tovi aikaa mutta vapaa ollaan käytetty hyödyksemme miettien mm. uusia kappaleita ohjelmistomme. Uusia keikkoja on kuitenkin jo merkitty kalenteriin ja tiedusteluja yksityistilaisuuksiin on todella paljon, miltein ennätysmäärä mikä on tietysti hyvä asia. Uusia julistekuvia on tulossa, matkaamma Helsinkiin 2 viikon päästä ja nyt on armoton suunnittelu, että millaisia uusista kuvista pitäisi tulla? Kuvataan samalla profiili, promo ja cd:n kansikuvia jos tuota vaikka innostuisi studioon loppukesästä, viimeistään?

Tällä hetkellä Smooth työstää myös omaa musiikkia jota tässä samalla demotan pojille kuultavaksi. Laulu, 2 kitaraa ja stemmat, niillä syntyy hyvää demopohjaa joka jättää muille paljon vapauksia omien alustavien sovitusten suhteen. Odotan kyllä innolla niitä treenejä jossa omaa materiaalia ruvetaan lyömään nippuun. Yksi kokemus meillä siitä jo on mutta nyt kokemusta on enemmän ja tietoa siitä miten toimia tehokkaammin studiossa. Omalta osaltani viime kerta oli jokseenkin pettymys kurkunpään tulehduksen takia joka hankaloitti suuresti omaa työtä. Vaikeaa oli kun ei meinaa saada ilmaa äänihuulten läpi. Meidän kotisivuilta löytyy kuitenkin näytteitä edelliseltä studiovierailulta, käy kuuntelemassa.

Näitä omia kappaleita ollaan soitettu myös keikoilla. Maat ja taivaan on ehkä eniten soitettu kappale mutta “Tahtoa” ja “Tulen sun luo” kipaleita olemme myös esittäneet muutamia kertoja. Niiden esittäminen on aina jännittävää. Yleisö ei tunnista niitä mutta eleistä voi aina päätellä miten kappaleet otetaan vastaan. Hyvin ne ovat istuneet covereiden joukkoon antaen itseluottamusta jatkaa omien kappaleiden tekemistä. Yhtä demoa vaille ja sitten uudet kappaleet ovat valmiit sovituskynän alle. Jännää.

Saatiin Polarartistin edustajalta puhelu, että lähdetäänkö Mikael Konttisen taustabäniksi Vantaan uuteen tanssiravintolaan, Dancing Shamrockiin. Muutama päivä aikaa, ei tietoa mitä pitäisi soittaa, tai edes mistä tai kuka lähettää nuotit? Nopeaa harkintaa hyväksi käyttäen ilmoitin, että ollaan valmiina. Seuraavana päivänä saatiin nuotit mutta vaan osaan kappaleista, settilistan saaminen helpotti kuitenkin tilannetta. Tunnustus jätkille, tekivät sibellä nuotteja pitkin yötä ja kerkesivät jossain välissä vielä katsomaan kappaleetkin läpi ennen perjantain harjoituksia. Kun perjantaina saavuimme harjoituksiin ja aloimme kahlaamaan Mikaelilta saatua settilistaa läpi, huomasimme, että nämähän menevät kivasti huomioiden tiukka aikataulu josta selvisimme mallikkaasti, ammattimaisesti. No, ne olivat harjoitukset, huomenna mukaan tulisi Mikael ja aito livetilanne, jännitys oli kaikesta huolimatta käsin kosketeltavissa.

Lauantaina menimme vielä treenikselle, ei soittamaan, sisustamaan. Kamat oli jo pakattu kusibussiin jossa oli myös upouusi PA settimme jonka kävimme Miikan kanssa hakemassa Nummelasta, nyt oli soundit kohdillaan, subbarit ja kaikki. Saavuimme shamiin hyvissä ajoin koska uutta laitteistoa oli mukana emmekä halunneet kiireen astuvan mukaan kuvioihin. Soundchek ja kaikki muukin olivat valmiina, nyt odoteltiin Konttisen saapumista paikalle. Minun osuuteni mikin varressa alkoi klo.23 ja setti meni hyvin, normiveto. Oltiin kasattu kunnon beatsetti ja sehän meni yleisöön läpi ettei mitään, vaikka kävihän siinä joku humppaakin kyselemässä, yllättävää.

Kun meidän ekasetti oli ohitse, oli aika kuuluttaa Mikael Konttinen lavalle. Ennen sitä käytiin bäkkärillä kuitenkin läpi Mikaelin ekan setin kappalerakenteet ja oliko settilistaan tullut mitään muutoksia, oliko nuotit nyt oikeassa järjestyksessä. Olihan ne. Ensimmäinen puolisko meni hienosti eikä nopeaa valmistautumista illan keikkaan juuri huomannut. Setin jälkeen bäkkärille jossa juteltiin normeja poikien juttuja valmistautuen samalla toiseen Mikaelin puoliskoon. Toinenkin setti tuli ja meni eikä moittimista soiton puolesta pitäisi olla. Ottaen huomioon kaiken kiireen, nopean valmistautumisen ja työnmäärän olen ylpeä bändistä, hyvä duuni.

Kun Mikaelin setit olivat takana, oli taas minun vuoro astua kehiin. Vedettiin vähän “discompi” setti jonka jälkeen kamat kasaan ja treeniksen kautta Miikalle nukkumaan. Pitkä vko:n loppu, todellakin. Seuraavana päivänä olo oli todellakin sitä luokkaa, että kaikki oli annettu, tyhjä, väsynyt mutta onnellinen siitä, että tiesi onnistuneensa. Jotain annettavaa minulta kuitenkin vielä löytyi, auton vaihto myllykoskella ja suunta kohti kiteetä, olihan ystävänpäivä.

Tero